Ei jostain syystä tule paljoa temputeltua tuon ison lohmon kanssa. Aina jotain tiukempaa treeniä rallytokon parissa tai sitten vaan lenkkeilyä. Nyt isojen rakkien koiratanssivideoita katsoneena innostuin terästämään Tuikun vanhoja temppuja ja opettamaan muutaman uuden. Ryömiminen aivan alkutekijöissään. Otuksella on jotenkin pitkät piuhat päästä takapäähän, että perskäyttöä on treenattu viimeinen vuosi. Nyt vuorossa ovat vatsalihakset, tavoitteenani on saada koira pysymään kurre asennossa.
Nyt pitkän tempputauon ja lenkin jälkeen oli pakko käyttää juustoa joka tempussa houkuttimena, jotta into säilyi loppuun asti. Kun Tuikku ei ole väsynyt, niin sehän tykkää temppuilusta ja opettelusta tosi paljon. Oon nyt viimeisen puolen vuoden aikana saanut sen opetettua oppimaan niin, että se on aktiivisempi osapuoli ja tarjoaa ja keksii eri asioita. Näin tapahtuu raskasta aivotyöskentelyä, kun Tuikku pähkäilee, mitä ajan takaa. Liian hankalaksi sille ei saa haasteita heittää, muuten se alkaa puuhata omiaan, enkä olekaan enää kiinnostava.
Ennen olen siis ohjannut Tuikkua paljon enemmän, mutta nyt se jo herkut nähdessään alkaa tarjoamaan kaikkea mitä osaa. Kun mikään osatuista tempuista ei kelpaakaan, se seuraa herkeämättä, mistä asennosta tai liikkeestä naksautan. Voisiko sanoa, että Tuikku oppii nykyään nopeammin kuin Maisa ja on oppimistilanteissa aktiivisempi. Se vain oppii pienemmissä paloissa, kun Maisan kanssa joidenkin hienosäätöjen yli voi hyppiä.
Se koulutusasioista... Tuikku sai myös uuden pannan, on muuten ihan sika magee. Kiitokset Hannalle! Panta on punottu nylonnauhan päälle punaisesta paracordista, liki kymmenen senttiä leveä puolikurra on aika massiivinen. Naurettiin, että siinä pysyis kyllä vähän Tuikkuakin isompin koira! Mutta panta oli sopiva ja ei mitenkään liian leveä Tuikulle. Tukeva kaulaan ja muutenkin istui hyvin.
Hienon pannan johdostä päätin lähteä ottamaan pantakuvia pihlajapuun alle, sen marjat kun sopivat hienosti kuvaan. Noh, montaa pantapose kuvaa ei saatu, kun Tuikku äkkäsi marjat puussa. Ja se todellakin piti pihlajanmarjoista. Oikein hyppi niitä ottamaan ja huolella söi kaikki oksat tyhjiksi. Kun ei sitten korkealla oleviin marjoihin enää yltänyt, niin alkoi haukkua. Ja ei, en ole edes pitänyt koiraa nälässä, aamulla sai ihan tuhdin annoksen ruokaa. Siitä huolimatta pihlajanmarjat kelpasivat. Pöhkö piski...
Varasin myös luustokuvat Tuikulle, 26.9 mennään kuvaamaan lonkat, kyynärät ja selkä. Saa nähdä, mitä sieltä sitten paljastuu, vähän jännittää jo! Tämä ratkaisee paljonkin meidän tulevaisuuden harrastuksia, vepe kiinnostaisi ja veto olisi tarkoitus opettaa uudelleen ja kunnolla ja alkaa harrastamaan tavoitteellisemmin. Ennen luustokuvia en kuitenkaan osta uusia valjaita, jos paljastuukin jotain häikkää. Mutta Tuikun asioissa palailen blogiin viimeistään silloin luustokuvien jälkeen, ellei ennen niitä mitään puuhailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)