Tulipa todettua, että kaivuu-urakoitsijan lisäksi omistan mustikkatutkan. Tai pikemminkin "mikä vain syötävä marja" tutkan. Tuikku osoitti jo pienenä kiinnostuksensa vadelmapensaisiin ja onkin tässä vuosien varrella laajentanut makukokemuksiaan variksenmarjoihin ja puolukoihin. Metsälenkistä ei meinannut tulla mitään, kun Tuikku bongasi mustikkamättään. Tämähän on siinä mielessä kiva juttu, että ei ole itselläkään ongelmaa etsiä mustikkaa. Hankaluuksia tulee siinä kohtaa, että yrität jakaa mättään koiran kanssa, joka epätoivoisesti kuolaamalla "varaa" koko läänin mustikat. Ei siinä auta muu kuin antaa koiran syödä haluamansa ja katsella mässäiltyä varvikkoa ämpäri tyhjänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)