Huikeen kokonen jäbä

Joku saattaa arvata, kenties nähnyt facebookista. No enivei, jättijäbä on ollut hoidossa viimeksi kesällä. Säkää vajaat 70cm ja painoa n. 45kg. Sitäkin isompi satsi kovia hermoja ja rauhallisuutta. Ja ne kirkkaat silmät, surumielinen ilme, lerpattavat huulet ja jättimäiset korvat. Aika herttaista on myös se, että tämä jättimäinen vuosikas nukkuu nalle kainalossa. :3 Jos jollekin nyt jäi vielä epäselväksi, niin hoidossa siis Tuikun pentu Hukka Wolfberry. Hukka tosiaan tuotiin meille viime sunnuntaina hoitoon ja muutamia päiviä se meillä viettikin. Hiukan kuvasaldoa ja tekstiä tältä ajalta. PS. Oon tekemässä isoa Berry postausta, kunhan saan pentujen omistajia kiinni.

Siinä oli hiukan sunnuntailta kuvia. Vallan riemuissaan Hukka meille tuli, heti pusuttelemassa Maisaa ja halimassa Tuikkua. Maisa tuota jättikokoista ystävää kiinnostikin. Hukka hiipi varovasti keittiöön Maisaa katsomaan ja ynisi. Yritti huitoa Maisaa tassulla, josko saisi pikkuisen leikkimään. Tirppa pisti jätkälle jauhot suuhun päästämällä kunnon rähinän. Voi mikä näky se olikaan, kun tuolit kolisten Hukka-parka sinkosi häntä koipien välissä eteiseen karkuun. Nurkan takaa se sitten korvan luimussa kurkisteli, eikä enää tullut keittiöön. Ja mitä Maisaan tulee, niin se vain ylpeänä pällisteli ruuan valmistumista ja varmasti katu-uskottavuuskin kasvoi.

Kauhian letkeä ja rento haukku. Kun tulee sisälle niin vetää unta kaaliin ja ulos mennessä rallittaa täysiä. Koon puolesta ei juuri pennuksi uskoisi, mutta liikkeet paljastavat nuoren iänkin. Honkkeli kuin mikä, kompuroi ja liukastelee ja muutenkin kohelimpi, kuin Tuikku. Leikin sujuivan kuitenkin vallan mainiosti ja paini oli koirista parasta. Tuikku meinaa vähän jäädä poikansa jalkoihin. Siitäkös rakkimus suivaantui ja komensi nuorta nulikkaa oikein mojovasti. Ihan tossun alla Hukka oli noin muuten, vähän Tuikku murahti niin pentu olisi hakenut vaikka kuun taivaalta. Mutta fyysisesti Hukka oli koko ajan niskan päällä. :D Nikon kanssa vietiin piskit soramontulle juoksemaan ja siellä saivatkin riehua kunnolla. Käytettiin sen jälkeen vielä pienellä remmilenkillä ja kyllä sitä mentiin niin rennosti ja rauhallisesti että. Seisotus ja kaverikuvatkin otettiin. Täytyy kyllä sanoa, että tuommosen jätkän vieressä Tuikku tuntuu oikeesti tosi pieneltä.

Yön Hukka nukkui tosi hyvin, ei kertaakaan herättänyt mua tai en ainakaan herännyt. Yöllä mennessäni vessaan, oli koira pakko ottaa mukaan, jäi pitämään sellaista meteliä huoneeseeni, että olisi koko talo muuten herännyt. Tuli siinä samalla Hukan sitten moikattua myös Rufus-kania. Miellyttävä suhtautuminen, koira vaan makaili ja kallisteli päätään, ihmetteli moista pitkä korvaa. Ja Rupsu tottuneesti mussutti vain heinää.  

Yllä löytyy kuvasia maanantain touhuiluista. Hukan mukana tulleet jättimäiset ydinluut maistuivat hurtille. Siinä missä Tuikku alkoi repimään luusta lihaa ja syömään herkkuaan raivokkaasti, Hukka alkoi leikkimään. Voi sitä pennun riemua, kun se luu suussa juoksi Maisan perässä ja heitteli herkkuaan. Maisa äristen pinkoi karkuun, eikä ymmärtänyt yhtään, mitä toinen yritti. Vähän piti Hukkaa sitten ohjata ulkona, että paas maate ja syö se. Puolisen tuntia se luulla leikki ennen, kuin alkoi nakertaa. Voi pentua ♥ Kävipä myöhemmin niin, että Maisa varasti Hukan piilottaman luun ja sipsutti jättiluu suussa pakoon...

Tuikun kanssa taas leikittiin ja riehuttiin. Pallo oli kyllä paras lelu. Vähän tuli kaksikolla kinastelua ja välien selvittelyä. Hukka innostuessaan nappasi Tuikkua hännästä, niin kovasti että mammakoira retuutti poikaansa sitten niskavilloista. Toiseen kertaan Tuikku muistutti arvoasemastaan, kun Hukka heitti äipän selälleen ja hyppäsi päälle tähän tapaan. Linkin kuvassa osat ovat toisinpäin, kuten vuosi sitten. Tuikku tosiaan hermostui moisesta alentamisesta ja räjähti nuoremmalle oikein kunnolla. Ei siinä Hukka paljon vastaan väittänyt, vaan taas leikittiin nätisti. Huumoririkkaita ja letkeitä piskejä :>

Tiistaina me vaan löhöiltiin ja mulla onkin pelkkiä puhelinkuvia, joita ei kehtaa julkaista. Hukka paini päivän nallensa kanssa ja kompuroi meidän rappuja ylös alas. Se myös läträsi lätäkössä ja riehui Tuikun kanssa. Tuikku tosin totesi, että moinen pentuseura saa nyt riittää ja juoksi metsään karkuun, totta kai nulikka perässä. Hukka hidasteli onneksi ja sadan metrin paikkeilla kääntyi takaisin. Tuikku tosin katosi näkyvistä, tuli varmaa vartin päästä takasin. Eipä sitä karkaamiseksi voi kutsua, jos hetken pyörii metässä. Sisällä Hukka härnäsi Maisaa ja tirppa pakeni vierasta sohvan selkänojalle. Turhaahan tuo, koska Hukan pää on selkänojan korkeudella, Maisan logiikka... Mukavat ja toimeliaat kolme päivää vietettiin Hukan kanssa ja pian se tuleekin jo uudelleen hoitoon. Täällä lisää kuvia :)