Tuikun kanssa taas eilen kohti Soppeenmäkeä, Hanna olikin meitä jo vastassa (Tuikku tunnisti ja hepuloi). Käppäiltiin hakemaan Auri ja potkuri kämpiltä ja lähdettiin kävelemään harjun taakse. Pakkanen huiteli siinä -17C asteen korvilla, mutta aurinko piti lämpöjä mukavasti. Tuikku löntysteli pinkki possumantteli päällä ja lämmitteli. Kun päästiin perille, koirille nykäistiin valjaat päälle ja remmit potkuriin kiinni. Lähdin itse juoksemaan maalimieheksi. Kyseessä oli tämän vuoden ensimmäinen kunnon vetopätkä ja Tuikulla uusi vetokaveri, joten jännitti hieman. Odotukset olivat ainakin vauhdin suhteen korkealla, laiskastihan tuo musta jätti yksin vetää. Hurjalla vauhdilla koirat potkuria vetivätkin, matkaa kertyi yhteensä reippaat 500metriä ja se oli ensivedoiksi oikein hyvä määrä.
Itsekin ajoin pari kertaa, mutta pienestä koostani on vain haittaa. En saa yksin pidettyä koiria paikallaan kun ne nykivät eteenpäin, vaan ne ottavan kerta toisensa jälkeen varaslähdön kanssani :D Ensi kerralla tarvitaan joku pitämään noita virtapiikkejä siksi aikaa, että maalimies pääsee paikalleen. Tosi hienosti rakit veti, ei mitään känää kesken vetämisen, vaan kumpikin ryntäsi aivan miljoonaa ja kiskoi täysiä. Toivottavasti päästään pian uudestaan!
Vetämisen jälkeen lähdettiin reippailemaan vielä metsäpolulle ja päästettiin koirat irti. Saivat juoksennella ja leikkiä töiden jälkeen ja voi sitä riemua. Hirmuiset kilpajuoksut ja painit ja riehumiset, oltaiskohan tunti kutakuinkin seisoskeltu siinä. Auringon laskettua tuli sininen hetki tai pikemminkin arktinen jääkausi. Lähdettiin hipsimään takaisin päin ja sisälle lämpimään. Aurin veli Osma rakastui Tuikkuun täysin (on kuulema vähän naistenmies), tunne ei kuitenkaan ollut molemmin puolinen :D Hienosti Tuikku kuitenkin käyttäytyi ja nukku jo kotimatkalla ihan lahnana. Yönkin oli hiljaa ja pääsi sisälle nukkumaan :) Toivon mukaan päästäis viikottain vetämään aina jonkun kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)